Ympäristön ajonaikainen lisäosa määrittää rakenteen, jonka avulla määritetään ja etsitään tietovirtojen sisältölajeja. (Kohdassa Sisältölajit on yleiskuvaus sisällön kehyksestä.) Tärkeä osa sisältölajijärjestelmää on kyky määrittää erilaisia koodauksia (merkistöjä) erilaiselle sisällölle. Resurssien sovellusohjelmaliittymä mahdollistaa oletusmerkistöjen määrityksen projekteille, kansioille ja tiedostoille. Näitä oletusmerkistöjä käytetään, jos tiedoston sisältö ei itse määritä tiettyä koodausta tietovirrassa.
Kohdassa Sisältölajit on todettu, että sisältölajeille voi määrittää oletusarvoiset tiedostojen koodaukset. Resurssien sovellusohjelmaliittymä mahdollistaa tarkemman hallinnan.
IContainer määrittää käytännön, jonka avulla asetetaan tietyn projektin tai kansion oletusmerkistö. Näin lisäosat (ja käyttäjä) voivat vapaammin määrittää sopivan merkistön tiedostojoukolle, kun sisältölajin oletusmerkistöt eivät ole sopivia.
IFile määrittää sovellusohjelmaliittymän, jonka avulla voi määrittää tietyn tiedoston oletusmerkistön. Jos tiedoston sisällössä ei ole määritetty koodausta, käytetään tätä merkistöä. Tiedoston oletusmerkistö saa etusijan suhteessa tiedoston kansiossa, projektissa tai sisältölajissa määritettyyn oletusmerkistöön.
Molemmat näistä tuoteominaisuuksista ovat käyttäjän käytettävissä resurssin ominaisuussivulla.
IFile määrittää myös sovellusohjelmaliittymän, jonka avulla voi tehdä tiedoston merkistöä koskevan kyselyn. Totuusarvomäärite määrittää, palautetaanko vain nimenomaan määritetty merkistö vai merkistö, johon viitataan epäsuorasti. Esimerkki:
String charset = myFile.getCharset(false);
palauttaa tyhjäarvon, jos myFile ei nimenomaisesti määritä jotakin merkistöä. Huomaa, että
String charset = myFile.getCharset(true);
etsii ensin tiedostossa nimenomaisesti määritettyä merkistöä. Jos sellaista ei löydy, tiedoston sisällöstä etsitään merkistön kuvausta. Jos sellaista ei löydy, tiedoston projekteista ja kansioista etsitään oletusmerkistöä. Jos sellaista ei löydy, tarkistetaan sisältölajiin määritetty oletusmerkistö. Lopuksi palautetaan ympäristön oletusmerkistö, jos mitään muuta määritystä tai oletusmerkistöä ei löydy. Lisämetodi getCharset() on sama kuin kohteen getCharset(true) käyttö.
IFile antaa työtilan tiedostojen käyttöön sovellusohjelmaliittymän, jonka avulla voi noutaa tiedoston sisällön kuvauksen:
IFile file = ...; IContentDescription description = file.getDescription();
Tätä sovellusohjelmaliittymää tulee käyttää, vaikka asiakkaat haluaisivat vain määrittää sisältölajin, koska sisältölaji on helppo noutaa sisällön kuvauksesta. On mahdollista, mutta ei suositeltavaa havaita sisältölaji tai kuvata tiedostoja työtilassa noutamalla nimi ja sisältö sekä käyttämällä kohdassa Sisältölajien käyttö kuvattua sovellusohjelmaliittymää. Sisältölajin selvitys kohteen IFile.getContentDescription() avulla huomioi projektiluonteet ja projektikohtaiset asetukset. Jos siirryt suoraan sisältölajin hallintaohjelmaan, ne ohitetaan. Ennen kaikkea tiedostojen sisällön luku levystä on hyvin kallista. Resurssien lisäosa ylläpitää työtilan tiedostojen sisällön kuvausten välimuistia. Tämä pienentää sisällön kuvausten kuluja hyväksyttävälle tasolle.