RCP-sovelluksen koonti

Vaikka Eclipse-ympäristö on suunniteltu toimimaan avoimena työkaluympäristönä, se on laadittu siten, että sen komponentteja voi käyttää lähes minkä tahansa työasemasovelluksen koontiin. RCP-sovelluksen luonnin edellyttämä lisäosien vähimmäisjoukko tunnetaan nimellä Rich Client Platform.

Sovellukset, jotka eivät edellytä yhteistä resurssimallia, voi koota käyttämällä ympäristön alijoukkoa. Nämä sovellukset perustuvat silti dynaamiseen lisäosamalliin, ja käyttöliittymä kootaan samojen työkalujen ja laajennuspisteiden avulla. Työympäristön asettelu ja toiminnot ovat tässä tapauksessa lisäosan kehittäjän tarkassa hallinnassa. Tähän mennessä kaikki näkyvät toiminnot on lisätty ympäristön SDK-työympäristöön. RCP-sovelluksessa on määritettävä myös sovellus ja sen työympäristö.

Se, että RCP on käyttöliittymän sisältävän ympäristön sovelluksen koonnin edellyttämä lisäosien vähimmäisjoukko, tarkoittaa, että sovelluksen ei tarvitse vaatia kuin kaksi lisäosaa, org.eclipse.ui ja org.eclipse.core runtime. RCP-sovellukset voivat kuitenkin käyttää mitä tahansa sovellusohjelmaliittymää, joka sopii niiden tuoteominaisuusjoukkoon, ja ne voivat edellyttää mitä tahansa lisäosia näiden vähimmäisvaatimusten lisäksi. Ympäristön lisäosien kartta on hyödyllinen ohje, kun on selvitettävä, mitä lisäosia tarvitaan käytettäessä ympäristön eri sovellusohjelmaliittymiä.

Suurin ero RCP-sovelluksen ja työympäristön välillä on, että sovellus määrittää, mikä luokka ajetaan pääsovelluksena. Seuraavaksi tarkastellaan esimerkin avulla, kuinka tämä toteutetaan.